Kesä meni, syksy tuli

Taas on hiljaisuutta jatkunut luvattoman kauan, mutta turhaan edes pyytelen anteeksi, kun en kuitenkaan parantaisi postaustahtia..
Kuitenkin kesä meni ( taas kerran..) liian nopeasti ja nyt on syksy ja syyssateet rantautuneet Turkuun. Mutta en voi valittaa, sillä pian tulee ( toivottavasti) talvi ja kunnon lumi, jolloin pääsee hankitreenien ja hiihtoratsastuksen makuun!
Nyt kuitenkin palataan kesän tapahtumiin kuvien ja pienten selostusten muodossa, eli mun kesä tiivistettynä on koostunut;

 Valmistumisesta..
1. Kauan odotettu lukiosta valmistuminen. Arvosanat ei olleet päätä hipoavat, mutta kuitenkin koulu käytiin kunnialla loppuun.
2. Idan ja Emmin valmistujaislahja mammalle. Maailman rumin glitterinen riimu, jota edes tallin omistaja ei suostu laittamaan Volnan päälle tarhattaessa.

 Eläimistä..
1. Olin viikonlopun hauvavahtina maailman ihanimmalle koiralle.
2. Irtohypytettiin Volnaa kesäkuussa, lopetettiin tyytyväisinä hieman yli metriin.
3. Kaverillani on lampaita pihallaan joka kesä, joten tässä me Iinat poseerataan. 
4. Ostin mammalle korvahupun, näytetään kerrankin (edes vähän..) edustavilta!
5. Toinen kaverini on lomittajana eräällä tilalla ja pääsin sinne rapsuttelemaan lehmiä. Ne oli sellaisia suloisuuksia ja linssiludeja etten kestä. ( miten musta tuntuu et kaikki mun kaverit on jyväjemmareita..?) 
6. Kävin kesällä myöskin kerran kalassa, mun hurjaakin hurjempi saalis.

Ajelemisesta..
1. Mitä olisi kesä ilman yöllisiä ajoretkiä ympäri varsinais-suomea? 
2. Ajoin ensimmäistä kertaa traktoria!

Kannustamisesta..
1. Ensiksi kannatettiin Saksa voittoon jalkapallon MM-finaalissa.
2. Ja myöhemmin kannustettin susijengiä koripallossa.

Uittamisesta..
Meillä on tallin lähellä järvi, jossa käytiin ennen pahinta sinileväkautta uimassa hevosten kanssa. Eipä olis uskonut, ettei mamma ollut koskaan vedessä polskinut. 

 Ystävistä..
1. Minä, Sanna ja Terhi iloisina lähdössä jeesustelemaan.
2. Tanelin kanssa rentoutumista homemade sängyssä isosleirillä. 
3. Maailman parhaan Emmin kanssa risteilemässä.
4. "Pikkuveikkaeikka" Jarno ( kerrankin keskittyneenä ajamiseen..)
5. Ramin ja mun lempitekeminen koko kesän ajan, makoilu!
6. Kaimat ( tai jos toiselta Iinalta kysytään, niin kuomat..) leireilemässä.

Leireilystä..
1. Juhannus vietettiin kaveriporukalla Lootholman leirintäalueella, oli ihan mahtavankamala reissu!
2 & 3. Taiteellisia maisemakuvia eri leireiltä.
4. Kesän starttasi viikko riparilla, mahtava porukka ja apua, viimeiset 90-luvulla syntyneet on nyt saaneet naimaluvan!

Maastoilusta..
1. Idan ja Prinssin kanssa tutkimassa uusia reittejä.
2. Kaatosateessa testailemassa uutta sadetakkia.
3. Hieman aurinkoisempana päivänä maastakäsin tukihevosena toisen tallilaisen kaverina.
4. Heijastimet on taas löytynyt kaapinpohjalta ja otettu käyttöön pimeneviä iltoja ajatellen.

Verhoilusta..
Verhoilin siis isältä löytyvät tuolit, koska oon aina vihannut tota kamalaa ruskeanoranssia kangasta. Perinteinen Before- ja After-kuvat.

Ratsastamisesta..
1. Valmentaja kävi pitkästä aikaa jälleen laittamassa meitä ruotuun.
2 & 3. Nita ja Nona napattiin perniöstä mukaan yks kesäpäivä ja molemmat pääsi ratsastamaan mammalla. Oli kuulemma hieman muuttunut, toivottaavasti vaan positiivisempaan suuntaan ;)
4. Samaisesta valmennuksesta. Tehtiin laukkatyöskentelyä valehtelematta yli puoli tuntia, ja vasta viimisten minuuttien aikana mamma saatiin laukkaamaan niin, että kaikki oli tyytyväisiä.

ilotulituksesta.. 
Turun päivän kunniaksi keskustassa oli järjestetty ilotulitus, ja tottakai me käytiin se kattomassa ja arvostelemassa!

Uudesta lemmikistä..
Hän on siis Karhukallion Lucifer eli tutummin Lusse. Tallikissan yksi pennuista, joka loppujenlopuksi päätyi asustelemaan mun nurkkiin. Maailman valloittavin ja ( ainakin vielä) helpoin pentu mihin oon hetkeen törmännyt. Nukkuu, syö ja leikkii kun vanha tekijä, ja kehrää sylissä aina kun ehtii. 

Näin kului siis mun kesä näin tiivistetysti. Postausideoita olisi vaikka kuinka, mutta kuvien puuttuminen ärsyttää. Se ainoa kuvaaja, joka mua jaksoi tulla kuvaamaan, muutti pois paikkakunnalta, joten nyt ei ole toivoakaan, että saisin esimerkiksi ratsastuksista kuvia..

Se on loppu nyt!

Nimittäin 4 vuoden työ ja tuska, lukio. Viime lauantaina sain painaa lakin päähäni merkiksi suorituksestani, enkä olis voinu olla ilosempi! Ottaen huomioon, että viimeinen koe tehtiin viikkoa ennen valmistumista..
Sunnuntaina suuntasinkin heti aamusta tallille ottamaan yo-kuvat ja ajattelin jakaa muutamia teidän kanssa :)
Ensi postauksessa onkin sitten jo ihan ratsastusaihetta, heti kun sais vaan kuvaajan tallille mukaan :)

tä olis mun ehdoton lempikuva, mikäli mammalla olis molemmat korvat hörössä..

kuskin ilmeestä huomaa vittuuntuneisuuden siihen, kun polle ei vaan voi seistä paikallaan..

Perjantain pomput

"kato äiti mä pomppaan!"

Perjantaina lähdettiin koko ryhmä rämä vasta illalla tallille, siinä toivossa, että olis muka viileämpi ja mukavampi ratsastaa. Suunnitelma ei oikein toiminut, kun kello 20.00 lämpömittari näytti vielä melkein +27. 
Alunperin mun oli tarkoitus pomppia Mamman kanssa ihan keskenään, mutta Ida otti Viivin ja Prinssin mukaan treeneihin. Me ei hypätty kuin ihan muutamat hypyt, kun pääpaino oli Prinssissä ja sen metkuissa. Ensikuussa ois tarkotus sitten mammallakin hypätä ihan kunnolla yksin, niin että olis koko kenttä ja tukijoukot käytössä. Kuitenkin oli ihan hyvä ottaa pitkän tauon jälkeen tuntumaa tohon pomppimiseenkin, ja voi että kun ratsastaja ja hevonen oli pelkkää hymyä tunnin jälkeen!


Lauantaina uhmasin taas säätä ja menin tallille siinä 20.30 ja tein palauttavan ratsastuksen Volnalla. Se oli alusta asti jotenkin tosi kivalla päällä, ei kyseenalaistanu sitä mitä mä pyysin, vaan teki kaiken just eikä melkein. Saatiin jolkotella menemään ihan rauhassa kahdestaan melkein tunti ja sitten päätin päästää Volnan syömään ansaitut iltaruuat. 

Kaarinalainen luppakorvaheppa

sekä kaarinalainen jänöheppa

Onnellinen pari.

Tänään mamma sai sitten ansaitun vapaan ja huomenissa jatkuukin treenit sitten taas luultavasti temponvaihteluiden merkeissä ;)

lähes hevoseton pääsiäinen

Perjantai

Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan, mua ei haitannu että kello soi laittoman aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen. Tiesin, että päivästä tulee hyvä, eikä mun mieltä voinu helposti lannistaa. Lähdettiin siis vanhalla poikaporukalla kohti Helsingin messukeskusta ja American Car Showta. Toinen toistaan hienompia autoja ja pyöriä oli vastassa, eikä kuolan valumiselta voitu välttyä. Ihan ilman takaiskuja ei tietenkään selvitty, kun yksi meidän kolmesta autosta päätti lahota takastulomatkalla Lohjan Abclle. Pettymyksien kautta voittoon, auto saatiin stratattua ja päästiin takaisin Turkuun illan jo hämärryttyä.

Lauantai

Pitkät yöunet takana, päivä täynnä suunnitelmia ja mieli avoinna. Suunnitelmat kusasi jo heti herättyä, mutta se ei haitannut, sillä naapurikunnan pojat pyysi mut sinne grillaamaan, ja miten olisin voinut kieltäytyä? Grillikausi aukesi siis mun osalta, ja sain taas pitkästä aikaa nauraa vatsalihakset kipeiksi.

Sunnuntai

Lauantain suunnitelmat siirtyivät tällepäivälle, joten vuorossa oli 4 auton peseminen, vahaaminen ja imurointi. Kävin kuitenkin ensin pikapikaa tallilla siivoamassa karsinan, leikkaamassa porkkanat ja rapsuttamassa mammaa, joka nautti ansaitusta vapaapäivästä. Kun vihdoin ( monta tuntia myöhemmin..) saatiin kaikki autot valmiiksi, käytiin vielä kuvaamassa Harvaluodossa kaverin Opel Kadettia. Vekkuli peli ajaa, ellei muuta.

Maanantai

Menin päivästä tallille, hain kiukkuisen mamman kesken heinien tarhasta sisälle, harjasin ja heitin suitset päähän. Verkkailin ilman satulaa mammaa hieman vetreämmäksi ja tehtiinkin 45 min kunnon treeniä, jonka jälkeen oli kyllä molemmilla hiki.
Viimeinen lomapäivä muilla, mulla perus arkea. Mentiin isolla porukalla jälleen Harvaluotoon, nyt vaan kalastamisen merkeissä. Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja ekaa kertaa tänävuonna tarkenin topilla ulkona, ehkä se kesä tuleekin! Kalaa tuli melkein joka ongesta, muttei kuitenkaan raaskittu pitää "niitä pieniä sinttejä", joten loppupeleissä heitettiin kaikki kalat takaisin mereen uiskentelemaan.


Jo muutama viikko takaperin oli jälleen kouluvalmennus, josta on tulossa postausta erikseen heti kun vain saan kuvat käsiteltyä, ja ellei muuta, kerron ainakin miten hevosrintamalla menee!

Hei, hei mitä kuuluu?

Täällä taas!
Mitään ihmeellistä tosin ei ole edes tapahtunut, ainakaan hevosrintamalla. Ylppärit on vienyt multa suurimmanosan voimia, ja vielä kun koulussa on kaksi kurssia samaan aikaan käynnissä, niin eipä sitä energiaa juuri muuhun riitäkään. Huomenna olis ylppäreiden osalta viimeinen rutistus ja sen jälkeen jäädäänkin vain odottelemaan tuloksia ( ja suorittamaan viimeiset kurssit hyväksytysti loppuun..)
Halusin kuitenkin tulla jakamaan teille mun viimeviikon lauantain valmennuksesta jääneitä mietteitä.
Meidän tallilla käy siis n. kerran kuussa kouluvalmentaja, jonka kanssa olis nyt sitten tarkotus lähteä harjoittelemaan. Joskin tottakai kuusta jää sitten se n.30 päivää omatoimista treeniä, mutta saadaanpa aina sillointällöin joku muu kertomaan miten meillä menee.

tästä siis lähdettiin, runsaalla kädellä taivutusta sisälle..

Tosiaan viimeviikon perjantaina tänne yllätti takatalvi, joten kenttä oli aivan kamalassa kunnossa; kova, luminen ja täynnä kuoppia. Ura oli kuitenkin ehtinyt jo muodostua ja vähän jopa sulaa, joten tunti mentiinkin sitten vain uralla, mikä ei tosin ainakaan mua haitannut yhtään, ratsastin nimittäin 39 asteen kuumeessa.. Aloitettiin ihan vain jumppaamalla Volnaa niin, että se saataisiin taipumaan ja käyttämään selkäänsä. Taivutettiin sisällepäin, ja heti kun mamma taipui omatoimisesti, helläsin minä taivutuksen voimaa. 

ja samaa ravissa..

Volna tajuskin tämän yllättävän nopeasti, ja saatiin muutamia hyviä taivutuksia ihan pienellä käden liikkeellä. Ravissa jatkettiin samaa hommaa ja asetettiin kulmissa aina hieman enemmän. Volna omaksui hyvin pyydetyt asiat, ja kulkikin ajoittain pätkiä todella hyvässä, pyöreässä ja ennenkaikkea, rehellisessä muodossa.
Laukkaa harjoitettiin lähinnä niin, että Volna nostaisi laukan pelkästä istunnasta ja no, niinhän se sitten tekikin. Saatiin aikaiseksi hyviä laukkapätkiä (  niin että me oikeasti _laukattiin_ jopa käyttäen ihan kunnolla takajalkoja..) sekä kunnon ravipätkiä, niin että mamma ensimmäistä kertaa ikinä, minä selässä istuen, ravasi kunnolla ponnekkaasti eteenpäin.

sitä PYÖRIVÄÄ laukkaa..

Tulinkin tunnin jälkeen siihen tulokseen, että Volnalta löytyy aivan mieletön liike, kukaan ei vaan koskaan jaksa/uskalla/viitsi tuoda sitä esille. Nimittäin mamma kyllä osaa liikkua! Toinen mitä valmentajan kanssa huomattiin on se, kuinka paljon Volna korkeasta iästään huolimatta tykkää työnteosta. Tunnin jälkeen molemmille, niin ratsastajalle kuin hevosellekin, jäi hyvä mieli. Nyt tiedän taas hieman paremmin miten juuri tuota hevosta ratsastetaan, ja ennenkaikkea, mitkä ovat mun omat virheet, jotka sitä liikkeen esilletuomista ja kunnon ratsastusta estää.

ja lopputunnista tulos oli tämä. Volna hienona, mulla katse aivan väärään suuntaan..

Nyt suunta on vain ylöspäin, ja sittenkun ollaan saatu treenit kunnolla pyörimään niin voi olla, että meidät nähdään vielä joskus jossain koulukisoissa. Aika näyttää ;)
 Jälleen pahoitteu kuvien laadusta, kamera sotii nyt oikein urakalla vastaan..

kevät, onko se vihdoin täällä?

Hiljaiselo jatkuu.. Joskin nyt se ei johdu koneesta, eikä netistä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut. 
Postausehdotuksia otetaan siis vastaan.
On ollut ihana jo muutamana päivänä herätä siihen, kuinka aurinko paistaa ikkunasta heti aamulla sisään. Lumet on kaikki sulanut jo pois, linnut laulaa ja puut alkaa versoamaan. Ah, kevät on ehkä vihdoinkin täällä!

Kyseinen valoilmiö tuolla taivaalla on myöskin nostanut huomattavasti mun omaa ratsastusmotivaatiota, sekä myöskin selkäytimessä vallitseva ratsastamisen pelko alkaa pikkuhiljaa kadota. Ja nyt kun ajattelee, eihän siihen ole ollut missään vaiheessa edes mitään syytä. Mutta ihminen pelkää sitä, mitä se ei tiedä. Joten ehkä mä en oo vaan tiennyt että hei; mä voin luottaa Volnaan myöskin silloin, kun oon siellä selässä. Eihän se nyt ketään tahallaan alaskaan heitä. Onhan se sentään meidänkin tallin rauhallisin nelijalkainen.
Kuitenkin nyt tavoitteena on se, että ei niinkään hevosen, vaan ihan mun itteni takia mä kiipeän joka päivä mamman selkään,vaikka vaan kävelemään. Ja sitten lisätään liikutusta raskaammaksi pikkuhiljaa ja aletaan muokata vapaapäiviä treenipäivien väliin. Nyt tämänkuun tavoite on vain saada multa pelko pois, ja volnalle hieman notkeutta, rautatangon kanssa kun on huomattavasti epämiellyttävämpi treenata, jos vertaa vaikka ihan muoviputkeen.
Kuitenkin tuossa viikolla koin jonkin ihmeellisen mielenvian, ja päätin että meen mammalla ilman satulaa ( joskin juoksutin Volnan eka sivuohjien kanssa, jotta mamma sai turhat pöllöenergiat pois). Ja muistin juuri, että miksi perniöaikoina menin sillä niin paljon satulatta. Istuminen ja sen kautta kulkevat avut olivat huomattavasti paremmat ja Volnakin näytti tykkäävän, kun mahan alta ei mene vyötä tai selässä ole jotakin nahkahärpäkettä ja huopaa. Joten tämän kuun tavoitteeseen kuuluu myöskin niin yksinkertainen asia kuin se, että mehän muuten mennään ihan kunnon treeni ilman satulaa.

Kuvasaldo on jälleen lähes minimaalinen, noita kuvaajia kun on hieman harvakseltaan tallilla, mutta tässä on nyt sentään jotain..

Ps. Volnan lihoaminenkin on selvästi tyssännyt, sillä sain viikolla hakea sille 10 cm lyhyemmän vyön, kun vanha oli oikeasti liian pitkä.

Elämäni ihmiset part. 1

Eli ajattelin nyt luoda ainakin kolmiosaisen postauspätkän, jossa esittelen hieman paremmin elämäni tärkeimmät ystävät ja jokaiselle annan ihan oman postauksen.
Ensimmäinen ihminen oli oikeastaan aika itsestäänselvyys, nimittäin ehdottomasti elämäni tärkein ystävä, kaveri, mies, välillä melkein jopa kuin oma pikkuveli, eli Jari, joskin tutummin Jartsa.

Tais olla vuoden 2009 kevät, kun silloiseen sosiaalisen median tyyssijaan eli irc-galleriaan erääseen hevoskuvaani ilmestyi silloin tuntemattomalta pojalta jokin naseva kommentti, luokkaa; ei ruualla saa leikkiä. Ja siitä se sitten oikeen lähti. Aluksi juteltiin vain toistemme kuvissa galleriassa, tai no, lähinnä vittuiltiin ja irvailtiin. Muistan sen, että ekan kerran taisin Jartsan nähdä oikeasti face-to-face kauppakeskus myllyn parkkihallissa, kun juuri mopokortin saanut pieni oranssitukkainen poika keuli pitkää käytävää edestakaisin.
Seurustelin tuolloin Jartsan silloisen kaverin kanssa, joten pikkuhiljaa välimme lähentyi, nähtiin useammin ja loppujenlopuksi poikaystävä lähti mutta Jari jäi. Ja hyvä niin, sillä en mistään hinnasta suostuis tosta miehestä luopumaan.

Tälle miehelle voin kertoa oikeasti kaiken maan ja taivaan väliltä, hänen vanhemmat on mulle kuin toiset äiti ja isä, ja tunnen, että olen aina tervetullut vierailulle.
Jarin kanssa oon saanu kokea yhtä sun toista, sillä ollaanhan me tavallaan kasvettu yhdessä aikuisiksi vanhemmiksi.
Jartsan ansiosta oon saanu olla oma itteni, uskaltanu kysyä, joskus hieman tyhmiäkin, mieltäpainavia kysymyksiä sekä tutustunut mahtaviin ihmisiin, joista osa on edelleen läsnä mun elämässä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Vaikka meidän suhde ei sinäänsä ole muuttunut juuri yhtään, sillä vittuilua ja nälvintää tulee edelleen puolin ja toisin lähes joka keskustelussa, ollaan me silti opittu ymmärtämään toisiamme ja sitä, että missä toisen raja menee. Ollaan opittu lukemaan toisiamme melkein kuin avointa kirjaa ja itse voin ainakin sanoa, etten enää edes jaksa pahastua Jartsan vittuilusta.

Tää mies on mua päätä lyhyempi, oranssitukkainen sieluton inttipoika, mutta silti, tää on paras lahja, mitä oon koskaan saanu. Jarin kanssa ei tuu koskaan tylsää, mulle ei tuu koskaan sellanen olo, ettenkö olis toivottu ( no okei joskus..) ja ennenkaikkea, mulla on aina fiilis et hei; näinhän tän kuului mennäkin, eksä on vain eksä muiden joukossa, mut Jari on ainutlaatuinen ystävä. Lauseenpaino sanalla ainutlaatuinen. Ja sitä se kyllä on. Jos kukaan ei saa mua hyvälle päälle, niin ei hätää, Jari kyllä saa. Tän jätkän takia mä voisin herätä vaikka kuinka aikaisin, ajaa vaikka kuinka monta kilometriä tai olla syömättä, ihan vaan koska Jari on Jari.
Lähestulkoon kaikki mun kaverit ja sukulaiset tietää kyllä ketä Jartsa on, sillä me nyt ollaan vähän niinku paita ja peppu, Jari peppuna ja minä paitana. ( koska tottakai nainen nyt on miehen yläpuolella?)
Mä luotan tälle jätkälle kaiken, jopa oman henkeni, sillä mä voin olla varma, et Jartsa ei puhu mun asioita muille, eikä musta paskaa selkäni takana. Ja se on ehdottomasti yks tän jätkän parhaimpia puolia.

Tän jätkän kanssa mä oon nähny maailmaa, tehny maailman idiooteimpia juttuja ja mikä tärkeintä, viettäny mahtavan nuoruuden.
Me varmasti muutetaan joskus saman katon alle ( heti kun päästään vaan yhteisymmärrykseen tontin koosta ja sijainnista..) ja ellei, niin ainakin pysytään ystävinä. Sillä Jari on ihmisenä sellainen, mitä ilman en osais enää elää. Ja mä pidän kynsin ja hampain kiinni, etten koskaan joudu luopumaan tästä jätkästä, sillä hei, jokasellahan kuuluu olla oma porkkanapää?

 Jos Jartsaa pitäis kuvata neljällä sanalla ne olis ehdottomasti;
luottoystävä, huumorintajuinen, täysillä elävä sekä positiivinen.

En varmastikaan saanu kaikkea kirjotettua, mitä olisin halunnut kirjoittaa, mutta tärkeintä tässä tekstissä nyt vain oli se et hei, mä oon löytäny itelleni maailman parhaan ystävän. Tai oikeestaan se löysi mut, mutta kuitenkin.

Lomaviikko takanapäin

Ollaan siis Volnan kanssa molemmat vietetty pienimuotoista lomaviikkoa, minä etsien intoa ratsastamiseen ja Volna no, vain lomaillut ( ja kerännyt energiaa..) Olen kuitenkin käynyt tallilla päivittäin, eikä mamma tietenkään mitään täyslomaa ole saanut, vaan joka päivä ollaan tehty yhdessä jotain, vähintään olen harjannut mamman puhtaaksi käytävällä. Se on jännä miten tuo kyseinen nelijalkainen voi saada itsensä alle 24ssä tunnissa niin paskaiseksi. Se on ihan sama, harjaatko tunnin vai 10 minuuttia, seuraavana päivänä odottava karvaturpa on aina yhtä likainen. Syynä on tietenkin meidän hieman mutaiset tarhat sekä se, että Volna tykkää karsinassaan olla hirveästi makuulla.
 

Mutta kuitenkin, mitä siis teen silloin, kun en ratsasta?
1. Juoksutan, joskin hyvin harvoin, mutta ajattelin kuitenkin lisätä sen tähän listaan. Sivuohjilla teen sellaisen n.20-40 min treenin, käyden kaikki askellajit läpi.
2. Taluttelen. Ihan vain riimunnarusta ilman sen suurempia ajatuksia. Kävellään vaan kentällä ja lähipiirissä katselemassa ja haistelemassa ilmaa.

"odota"

3. Maastakäsittelen. Tämä on nyt ollut mulla ja Volnalla se ykkösjuttu silloin kun en selkään ole jaksanut kiivetä. Eli vaihtelevasti joko yhdistelmällä suitset + köysi/naru tai riimu + köysi/naru. Volnalla oli ihmisen kunnioittaminen mulle tultaessa aika nolla. Eihän se päälle hyppinyt tai mitään, mutta siitä huomasi sen, kun ei vain kiinnosta. Nyt ollaankin tehty ihan perusjuttuja eli lähinnä vierellä kävelemistä, pysähtymisiä, paikallaan oloa vaikka minä jatkaisin matkaa ja siirtymiä. Ja on ihanaa huomata, miten kovasti mamma tästä(kin) nauttii, sillä kaikkihan on kivaa niin kauan kun on ruokaa?

"Ravi"

"vierelle"

 

 

Kuvia käskyistä "laukka", "seis" tai "kavio" mulla ei nyt ole, mutta eipä nekään kovin ihmeellisiä käskyjä ole, kunhan helpottavat meidän arkielämää :)

Toivonmukaan pian voin lisätä listaan myöskin irtona maastakäsittelyn, hypytyksen sekä ohjasajon. Ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ;)

Viime päivien kuulumiset

Eli kahden viikon lomat on nyt lomailtu, ja normaali tallielämä saa luvan jatkua!

Keskiviikkona oli siis ensimmäinen päivä, kun menin tallille tämän pienen loman jälkeen. Harjasin Volnan ja menin kentälle ratsastamaan ns. palauttavaa ratsastusta, huomioiden kuitenkin kokoajan sen, että mamman piti työskennellä eikä vain löntystellä. Mentiin n. 40 minuuttia käyntiä ja ravia, väistöjä ja taivutteluja. Mamma oli todella yhteistyöhaluinen, eikä olisi oikeastaan voinut mennä paremmin!

Torstaina Volna sai ansaitun vapaapäivän. Itse kävin tallilla kuitenkin Blendan ja Idan seurana maastossa talutellen Prinssiä. Toi retki teki kyllä meille kaikille varsin hyvää, ja oltiinkin kaikki aika naatteja sen melkein tunnin taapertamisen jälkeen. 

Perjantaina Ida piti mulle pikakurssin aiheesta -näin käytät sivuohjia juoksutuksessa- ( mun kun ei oo koskaan niitä tarvinnu pahemmin käyttää..) Ja voin sanoa, että nyt ne muutamat kerrat parissa kuukaudessa kun Volnaa juoksutetaan, se juoksutetaan sivuohjilla. Jälleen kerran mamma toimi hyvin, mitä nyt hieman käskyissä oli erimielisyyksiä, mutta sai ainakin energian purettua ja työskenneltyä kunnolla.

Lauantaina sain olla pitkästä aikaa ihan yksin tallilla, harjasin Volnan pitkän kaavan mukaan käytävällä ja saavutin samassa yhden tavoitteistani. Nyt Volnasta ei tule pölyhiukkastakaan kun sitä taputtaa! Eihän siihen mennytkään kuin se 3 kk? 
Sain Idalta köyden lainaan ja mentiin mamman kanssa tekemään maastakäsinharjoitteita kentälle. Ja fiilikset sen tunnin juoksentelemisen jälkeen oli loistavat! Niin minä kuin hevonenkin oltiin aivan hiessä, mutta ainakin yhteinen sävel on alkanut löytyä, enkä muista millon mulla ois ollu viimeks noin hauskaa! Hämmentävintä on se,etten kokenut asiaa mitenkään pelottavaksi juosta laukkaavan hevosen edellä ja tehden yhtäkkiä pysähtymisen, luottaen, että kyllä se mammakin pysähtyy, eikä laukkaa yli. Ja kyllähän se pysähty ja jäi vielä joka kerta odottamaan että mitäs seuraavaksi. Se ihminen siis ketä on sanonut, että timantit ovat naisen parhaita ystäviä, ei ole koskaan omistanut hevosta. Joskin tallin omistaja totesi, että paras yhtälö on, kun ottaa molemmat. Timantteja siis odotellessa..

Muutenkin Volna on ollut aivan mahtava nyt tämän viikon, halunnut työskennellä, ollut kokoajan kiinnostunut ja pirteä, omaamatta turhaa pöhköenergiaa. Mamma on myöskin saanut viikon tarhailla yksin, kun Blenda ei yksinkertaisesti pysynyt aidoissa, ja sille rakennetaan nyt omaa tarhaa. Mamma saa siis nauttia rauhassa ruuistaan, ulkoilmasta ja oleilusta, naapuritarhassa seisoskelevan Prinssin kanssa.

Huomasin myöskin eilen, että Volnan ''Hyvinvointilaikut'' eli siis markanpilkut on vahvistuneet aivan hirveästi. Eipä se haittaa kyllä yhtään. Se on ihana oli sillä pilkkuja tai ei :)

Vuosi 2013 tiivistettynä

Meinasin unohtaa tän postauksen ihan kokonaan, mut parempi myöhään kun ei milloinkaan, eiks je?

TAMMIKUU:
-Kevätlukukausi starttasi koeviikolla.
-Emmi täytti 21-vuotta, juhlittiin sitä kaverin asunnolla keskustassa ja yllätettiin Emmi ostamalla sille indrustial-lävistys lahjaksi.

HELMIKUU:
-vietin maailman parhaat penkkarit.
-sekä maailman parhaan abiristeilyn.
-ja hiihtolomalla vietin mahtavassa porukassa viikon Levillä.

porotoveri

 MAALISKUU:
-Vietettiin yhteissynttärit kaverini kanssa.
-Kävin perniössä moikkaamassa Volnaa ja hypättiin pitkästä aikaa. 

Synttärisankari minä ja ystäväni Pia.

HUHTIKUU:
-Kävin Sotkamossa lomailemassa pääsiäisenä
-Kävin katsomassa asuntoja.

Sotkamotoveri Viia

TOUKOKUU:
-Viiminen kuukausi koulua ennen kesälomaa!
-Jatkoin asuntojen etsimistä.
-vietettiin Emmin kanssa autopiknic.

Autopiknic.

KESÄKUU:
-Aloitin kesätyöt Bald Fellowsin festaribussissa
-Kiersin festareita 
-ja nukuin kaikki vapaapäivät.

HEINÄKUU:
-festareita
-festareita
-unta
-ja festareita
 -muutto uuteen asuntoon
-Moikkaamassa Volnaa Perniössä

Radalle.com varikkoteam

ELOKUU:
-neljäs vuosi starttasi lukiossa
-viimiset festarit eli Weekend
-opin myymään metrilakua!

SYYSKUU:
-kuningasidean keikka!!! 
-Kuntokuuri Fitlab starttas ( joskin huonolla menestyksellä..)
-Romeo ja Julia kaupunginteatterissa ja uuden rakkauden löytäminen

LOKAKUU:
-Moikkaamassa Volnaa Perniössä
-Syysloma
-Blendan hakeminen Turkuun

ääliö.

MARRASKUU:
-Maata näkyvissä-festarit ja mieletön viikonloppu!
-Volna muutti Turkuun
-Uuden asunnon etsiminen
 

Mnf

Mamman uusi karsina

JOULUKUU:
-Muuttoa uuteen asuntoon
-syksyn lakkiaiset
-Veljen väitöstilaisuus ( ja hyvää salaattia!)
-Laivamatka tyttöjen kanssa

Siinä siis tiivistetysti vuosi 2013 joka piti sisällään mahtavaa työtä, uusia ja vanhoja ystäviä sekä eläimiä. Tehdään tästä vuodesta vielä parempi!