 |
| kawasaki Ninja |
Taisin olla 4-vuotias, eli samoihin aikoihin kun alotin ratsastuksen löysin myös toisen intohimoni: Moottoripyörät ja autot. Mun isoveljistä kumpikaan ei koskaan erityisemmin "fanittanut" moottoriajoneuvoja, joten kai mä koin asian niin, että pitäähän perheessä se yksi bensankatkuinen lapsi olla. Ja se olin mä.
Muistan kun 4 vuotiaana kävelin isän kanssa tarhasta kotiin, ja totesin, että: "isä hei mä haluan tollasen" kun ohi ajo vihreä kawasaki Ninja. Isi luuli,että puhuin tien toisella puolella olevasta koirasta, ja totesi kylmän rauhallisesti, ettei koiraa meidän talouteen voisi ottaa. Hämmentynein katsein murahdin isälle, etten mä sitä koiraa halunnutkaan, vaan sen moottoripyörän. Ja siinä kohtaa toivo oli menetetty mun osalta.
Täytin 15 ja suoritin mopokortin. Iskä oli aina haaveillut itselleen vespaa, joten sellaisen sitten sain. Se kulki hyvällä tuurilla 45 km/h alamäkeen, takavalo oli täynnä vettä ja startti reistaili. Ehkä se oli kuitenkin hyvä mopo ensimmäiseksi kosketukseksi tieliikenteeseen.
 |
| Yamaha wr 125 |
16-vuotiaana pihalle saapui mun päätöksestä Yamaha wr 125 kevytmoottoripyörä, jota kukaan meidän perheestä ei osannut arvostaa. Eikä osaa vieläkään. Kuitenkin, se pyörä on palvellut mua niin hyvin kun vaan osasin toivoa. Se on antanut mulle mahdollisuuden itsenäistyä, oppia lisää kakspyöräsistä, sen takia oon tutustunu aivan uskomattomiin ihmisiin ja niiden pyöriin, sekä ennenkaikkea, se on vienyt kaiken ylimääräisen rahan mitä mulla on ollut. Oon saanu maistaa soraa sen kanssa useemmin ku koskaan ennen, kaatuilessani hiekkatiellä, päässyt sairaalaan polvivamman takia, oppinut miten kaksipyöräisestä tulee yksipyöräinen, kun keula liihottaa kohti taivasta. Ja ennenkaikkea, oon oppinu puhumaan poliiseille, koska hei; eihän nainen osaa keulia tai leikkiä pyörällä? ;)
Nyt 19-vuotiaana etsiskelen itselleni takavetoista autoa, jolla pääsisi talvella hieman leikkimään radoille ja ensi keväänä ajoon tulee tallissa odottava vihreä Kawasaki ninja, josta 16 vuotta sitten osasin vain haaveilla.
 |
| Volna |
Ratsastus on lajina aivan toisesta päästä, ja kavereitani aina naurattaakin miten olen voinut yhdistää kaksi niin erilaista elämäntapaa; Moottoriurheilu, joka mielletään miesten harrastukseksi ja ratsastus, mistä kaikki prinsessat pienenä haaveilee. Mutta loppupeleissä nämä kaksi on hyvinkin samanlaisia. Molemmissa kulkuvälineissähän on kaasu ja jarru, molempia pitää tankata ja huoltaa, vain hieman eritavalla.
Ensi kesänä kaartini onkin sitten täydellinen, kun toisessa tallissa majailee 500 kiloinen kauramoottori, ja toisessa 230 kiloinen bensasyöppö.
En varmasti koskaan osaa päättää, että kumpi näistä kahdesta on mulle tärkeämpi elämäntapa, hevoset vai moottoriurheilu, vaan yritän sovittaa molemmat yhteen, ja saada aikani riittämään molempiin :)
