Manikyyrejä ja hammaslääkäreitä

Nyt on Volnaa huollettu ja hoidettu oikein urakalla! Parisen viikkoa sitten mamma sai upouudet hokit jalkoihinsa, ja pääsikin saman tien nauttimaan tarhailusta. Muutamaa päivää myöhemmin tallinpitäjiä oli odottanut iloinen yllätys, kun vuonisvarsa Blenda löytyikin samasta tarhasta mamman kanssa, sulassa sovussa ja samasta heinäkasasta syöden. Niinpä melkein 20-vuotias Volna tarhaa nyt kaksivuotiaan varsan kanssa. Hieman on kuulemma mamma silloin tällöin näyttänyt, että kumpi oikein määrää, muttei sen kummempaa.
Samalla viikolla Volnalla oli myöskin raspaus, jota luultavasti minä stressasin enemmän kuin hevonen. Kaikki meni rauhoituksesta lähtien hyvin, mitä nyt pieniä piikkejä oli hampaista löydetty, mutta nyt kaikki on kunnossa. Mamma otti tämänkin vähän liian rauhallisesti, sillä nukahti käytävälle heti toimenpiteen loputtua ja alkoi kuorsaamaan.
Muuten viikot ovat menneet hyvin, siirrytään hitaasti ( mutta varmasti!) kohti normaalia liikutusta ja pääaiheena onkin tunti toisensa jälkeen hevosen taivuttaminen. Volna on nimittäin niin jäykkä ja kankea, että siitä riittää mulle varmasti työtä ainakin vuodeksi.

tässä karva näyttää kaikelta muulta kuin hyvältä.. Volna siis ensimmäistä kertaa tarhailemassa.

Porkkanavenytykset onnistuvat jo hieman liiankin hyvin, sillä oli porkkanaa tai ei, Volna hamuilee kuitenkin kylkiään ja etujalkojen väliään. Pientä pyöreyttäkin on ollut havaittavissa, sillä tallimme heinä on niin hyvälaatuista, että Volnalle on kertynyt pieni heinämasu, mikä saadaan kuitenkin säännöllisellä liikunnalla pois. Mutta onhan siitä seurannut myöskin jotain hyvää, sillä mamman karva ei ole koskaan ollut noin hyväkuntoinen, kiiltävä ja sileä.
Eli siis kaikin puolin meille kuuluu oikein hyvää, Volna on muuttunut silmissä, pelkästään positiiviseen suuntaan. Nykyään tulee korvat hörössä aina karsinan ovelle vastaan, rakastaa rapsutuksia ja halailuja, odottaa nätisti ruuanjaossa niin kauan, kunnes saa luvan syödä sekä hörisee iloisesti kaikille ohikulkeville hevosille, ihmisille ja kissoille.

Mulla onkin nyt itellä muutoksia edessä, sillä ensiviikolla on mun vuoro muuttaa uuteen kotiin, jäiks!
Joulupukki toi mulle myöskin uuden rakkauden, nimittäin Charles Owenin sekä uuden järkkärin, joten eiköhän kuviakin ala sitten pikkuhiljaa tulemaan :) Vielä kun sais ehjän koneen ja oman netin ni kaikki ois hyvin!

Onnellisempi kuin koskaan

Nyt se on sitten tullut. Tammamamma nimittäin. 

Lauantaina raahauduin aamusta tallille, pakkailin kamat valmiiksi ja eikun matkaan. Ponitallilla tehtiin paperit kuntoon, muut hyvästelivät Volnan ja eikun traileriin ja takaisin Turkuun. Matka meni oikein mallikkaasti, mamma söi koko matkan, eikä siksi jaksanut pahemmin pelätä. Tallin pihalla katseltiin ja ihmeteltiin, tutkailtiin vähän kenttää ja sitten mentiin karsinaan syömään. Ainoa pelottava asia on ollut tallin kaikki ovet, jotka ovat huomattavasti matalempia kuin perniössä. 

kaikki on kovin uutta ja jänskää.

Ensimmäiset päivät ovat siis, ainakin tähän asti, menneet oikein hyvin. Käytävällä seisominen ei tuota ongelmaa ja karsinaankin kävellään jo korvat hörössä. Kunhan kengittäjä saapuu paikalle, pääsee mamma myöskin ulkoilemaan, ilman takakenkiä ja kesäkengät etusissa sitä kun ei oikein viitsi viedä ulos liukastelemaan. Mutta ehkä ihan hyvä, että Volna saa ihan rauhassa nyt tutustua eka talliin sisältä, ennenkuin kuvioihin tuodaan mukaan pelottava pihapiiri.

 En voisi myöskään olla iloisempi tai oikeestaan huvittuneempi siitä, että eläinlääkärin papereissa lukee, että Voltti on normaalipainoinen! Sana läski, tai pyörylä ei siis enää käy hellittelynimiksi.

Blogi elää jatkossa hyvinkin hiljaiselossa, niin kauan  kunnes saan uuden koneen, kun kumpikaan nykyisistä ei halua tehdä yhteistyötä. Tätäkin postausta kirjoitan pikapikaa nuorisotilamme koneella.

Mutta näihin tunnelmiin ( ja kuvaan) päätän nyt tämän postauksen ja menen antamaan pientä kurinpalautusta noille pikkupenskoille, miten kirkon tiloissa kuuluu käyttäytyä ;)