Onnellisempi kuin koskaan

Nyt se on sitten tullut. Tammamamma nimittäin. 

Lauantaina raahauduin aamusta tallille, pakkailin kamat valmiiksi ja eikun matkaan. Ponitallilla tehtiin paperit kuntoon, muut hyvästelivät Volnan ja eikun traileriin ja takaisin Turkuun. Matka meni oikein mallikkaasti, mamma söi koko matkan, eikä siksi jaksanut pahemmin pelätä. Tallin pihalla katseltiin ja ihmeteltiin, tutkailtiin vähän kenttää ja sitten mentiin karsinaan syömään. Ainoa pelottava asia on ollut tallin kaikki ovet, jotka ovat huomattavasti matalempia kuin perniössä. 

kaikki on kovin uutta ja jänskää.

Ensimmäiset päivät ovat siis, ainakin tähän asti, menneet oikein hyvin. Käytävällä seisominen ei tuota ongelmaa ja karsinaankin kävellään jo korvat hörössä. Kunhan kengittäjä saapuu paikalle, pääsee mamma myöskin ulkoilemaan, ilman takakenkiä ja kesäkengät etusissa sitä kun ei oikein viitsi viedä ulos liukastelemaan. Mutta ehkä ihan hyvä, että Volna saa ihan rauhassa nyt tutustua eka talliin sisältä, ennenkuin kuvioihin tuodaan mukaan pelottava pihapiiri.

 En voisi myöskään olla iloisempi tai oikeestaan huvittuneempi siitä, että eläinlääkärin papereissa lukee, että Voltti on normaalipainoinen! Sana läski, tai pyörylä ei siis enää käy hellittelynimiksi.

Blogi elää jatkossa hyvinkin hiljaiselossa, niin kauan  kunnes saan uuden koneen, kun kumpikaan nykyisistä ei halua tehdä yhteistyötä. Tätäkin postausta kirjoitan pikapikaa nuorisotilamme koneella.

Mutta näihin tunnelmiin ( ja kuvaan) päätän nyt tämän postauksen ja menen antamaan pientä kurinpalautusta noille pikkupenskoille, miten kirkon tiloissa kuuluu käyttäytyä ;)