Manikyyrejä ja hammaslääkäreitä

Nyt on Volnaa huollettu ja hoidettu oikein urakalla! Parisen viikkoa sitten mamma sai upouudet hokit jalkoihinsa, ja pääsikin saman tien nauttimaan tarhailusta. Muutamaa päivää myöhemmin tallinpitäjiä oli odottanut iloinen yllätys, kun vuonisvarsa Blenda löytyikin samasta tarhasta mamman kanssa, sulassa sovussa ja samasta heinäkasasta syöden. Niinpä melkein 20-vuotias Volna tarhaa nyt kaksivuotiaan varsan kanssa. Hieman on kuulemma mamma silloin tällöin näyttänyt, että kumpi oikein määrää, muttei sen kummempaa.
Samalla viikolla Volnalla oli myöskin raspaus, jota luultavasti minä stressasin enemmän kuin hevonen. Kaikki meni rauhoituksesta lähtien hyvin, mitä nyt pieniä piikkejä oli hampaista löydetty, mutta nyt kaikki on kunnossa. Mamma otti tämänkin vähän liian rauhallisesti, sillä nukahti käytävälle heti toimenpiteen loputtua ja alkoi kuorsaamaan.
Muuten viikot ovat menneet hyvin, siirrytään hitaasti ( mutta varmasti!) kohti normaalia liikutusta ja pääaiheena onkin tunti toisensa jälkeen hevosen taivuttaminen. Volna on nimittäin niin jäykkä ja kankea, että siitä riittää mulle varmasti työtä ainakin vuodeksi.

tässä karva näyttää kaikelta muulta kuin hyvältä.. Volna siis ensimmäistä kertaa tarhailemassa.

Porkkanavenytykset onnistuvat jo hieman liiankin hyvin, sillä oli porkkanaa tai ei, Volna hamuilee kuitenkin kylkiään ja etujalkojen väliään. Pientä pyöreyttäkin on ollut havaittavissa, sillä tallimme heinä on niin hyvälaatuista, että Volnalle on kertynyt pieni heinämasu, mikä saadaan kuitenkin säännöllisellä liikunnalla pois. Mutta onhan siitä seurannut myöskin jotain hyvää, sillä mamman karva ei ole koskaan ollut noin hyväkuntoinen, kiiltävä ja sileä.
Eli siis kaikin puolin meille kuuluu oikein hyvää, Volna on muuttunut silmissä, pelkästään positiiviseen suuntaan. Nykyään tulee korvat hörössä aina karsinan ovelle vastaan, rakastaa rapsutuksia ja halailuja, odottaa nätisti ruuanjaossa niin kauan, kunnes saa luvan syödä sekä hörisee iloisesti kaikille ohikulkeville hevosille, ihmisille ja kissoille.

Mulla onkin nyt itellä muutoksia edessä, sillä ensiviikolla on mun vuoro muuttaa uuteen kotiin, jäiks!
Joulupukki toi mulle myöskin uuden rakkauden, nimittäin Charles Owenin sekä uuden järkkärin, joten eiköhän kuviakin ala sitten pikkuhiljaa tulemaan :) Vielä kun sais ehjän koneen ja oman netin ni kaikki ois hyvin!

Onnellisempi kuin koskaan

Nyt se on sitten tullut. Tammamamma nimittäin. 

Lauantaina raahauduin aamusta tallille, pakkailin kamat valmiiksi ja eikun matkaan. Ponitallilla tehtiin paperit kuntoon, muut hyvästelivät Volnan ja eikun traileriin ja takaisin Turkuun. Matka meni oikein mallikkaasti, mamma söi koko matkan, eikä siksi jaksanut pahemmin pelätä. Tallin pihalla katseltiin ja ihmeteltiin, tutkailtiin vähän kenttää ja sitten mentiin karsinaan syömään. Ainoa pelottava asia on ollut tallin kaikki ovet, jotka ovat huomattavasti matalempia kuin perniössä. 

kaikki on kovin uutta ja jänskää.

Ensimmäiset päivät ovat siis, ainakin tähän asti, menneet oikein hyvin. Käytävällä seisominen ei tuota ongelmaa ja karsinaankin kävellään jo korvat hörössä. Kunhan kengittäjä saapuu paikalle, pääsee mamma myöskin ulkoilemaan, ilman takakenkiä ja kesäkengät etusissa sitä kun ei oikein viitsi viedä ulos liukastelemaan. Mutta ehkä ihan hyvä, että Volna saa ihan rauhassa nyt tutustua eka talliin sisältä, ennenkuin kuvioihin tuodaan mukaan pelottava pihapiiri.

 En voisi myöskään olla iloisempi tai oikeestaan huvittuneempi siitä, että eläinlääkärin papereissa lukee, että Voltti on normaalipainoinen! Sana läski, tai pyörylä ei siis enää käy hellittelynimiksi.

Blogi elää jatkossa hyvinkin hiljaiselossa, niin kauan  kunnes saan uuden koneen, kun kumpikaan nykyisistä ei halua tehdä yhteistyötä. Tätäkin postausta kirjoitan pikapikaa nuorisotilamme koneella.

Mutta näihin tunnelmiin ( ja kuvaan) päätän nyt tämän postauksen ja menen antamaan pientä kurinpalautusta noille pikkupenskoille, miten kirkon tiloissa kuuluu käyttäytyä ;)

Askel lähempänä unelmia

Mietin pitkään julkaisenko tätä tekstiä vai en, mutta eihän sitä voi olla hehkuttamatta!
Nyt sen voi jo laittaa melkein kiveen hakatuksi, Volna nimittäin muuttaa Turkuun 30.11. Hinta ja kaikki on sovittu, joten nyt kumpikaan osapuolista, ei myyjä eikä ostaja voi enää perääntyä. Onneksi.
Viimeiset ostoksetkin on jo hoidettu ennen mamman tuloa tallille, joten nyt vain odotetaan, että traileri tulee tallin pihaan ja mamma pääsee tutkailemaan uutta kotiaan.
Ensimmäisinä parina viikkona tuskin menen edes Volnan selkään, vaan annan sen tutustua rauhassa uuteen ympäristöön ja tehdään ihan simppeleitä maasta käsin- harjoitteita. Mun pitää nimittäin ottaa huomioon se, että Volna ehti asua Ponitallilla sen melkein 14 vuotta, joten maisemanvaihdos voi olla sille huomattavasti isompi ja stressaavampi asia kuin mitä se on mulle.  Edetään siis aika päivä kerrallaan.
Nyt vain odotetaan ja odotetaan ja odotetaan.
Videopostausta on myöskin mahdollisesti tulossa, missä esittelen kaikki ne tavarat mitä en ole vielä esitellyt, niitä nimittäin on niin paljon, että kuvamuodossa postauksesta tulisi aivan liian pitkä, mutta saa nyt nähdä mihin päädyn.

 Koulunkin kanssa asiat alkavat luistaa jo huomattavasti paremmin, ja se on jo melko varmaa, että lakki saadaan päähän keväällä 2014. Oon miettinyt itselleni jo sopivan ylppärikuvauspaikankin, joten mä en anna tän enää kusta!

Muuten päivät menevät lähinnä vain kavereiden kanssa hengailessa, tallilla norkuilessa ja kouluasioita tehdessä. Mutta en valita, koska kuukauden päästä yksi mun suurimmista unelmista on jo täyttynyt, ja oon varma, että se hörökorva saa mut jaksamaan koeviikoista, sekä kamalista jaksoista.
Pahoittelen iäisyyden vanhoista kuvista, teen tän koulun koneella joten piti tyytyä siihen, mitä netti mulle suo.

Ja vielä lopuksi, musta on tullut maailman söpöimmän vauvan kummitäti! Toverini Iippa on nimittäin ostanut maailman suloisimman vuonohevosvarsan ja mä sain kunniatehtävän toimia Vauvan kummitätinä, hoitaa kristillisen kasvatuksen ja lelliä sen piloille! tuitui<3
Myöskin Volna pääsee sitten luultavasti osallistumaan varsan elämään, onhan hän jo kokenut äiti. Joten blogiin eksyy luultavasti postauksia myöskin ponivaavista nimeltä Blenda eli Blenu.

Blenduska

kuva kertoo enemmän kuin sanat yhteensä

Niinkun varmaan osa huomasikin, on blogin ulkoasua hieman muuteltu. Suurimpana muutoksena varmaankin uusi banneri ( hienoa työtä Iina..) sekä aivan uusi nimi! Jatkossa blogi keskittyykin lähinnä vain tammamammaan, mutta satunnaisesti postauksia tulee myös muista aiheista. Toinen muutos on vasemmalla olevat infosivut musta ja Volnasta, jotka tosin ovat vielä pahasti kesken..

Ajattelin aikanikuluksi ja kipeyden kunniaksi koota pienen kuvasarjan mun ja Volnan muistoista, niin epäonnistumisten kuin onnistumistenkin osalta. Yritin saada kuvat edes jonkinnäköseen aikajärjestykseen, mutta katsotaan miten onnistuin.
Nauttikaa ja naurakaa.

 Ensimmäinen estetunti Volnalla sen jälkeen kun aloitin valmennuksen. En muista tunnista mitään muuta kuin sen, että laukattiin varmasti 10 minuuttia pääty-ympyrällä ennnenkuin päästiin edes hyppäämään. Varmasti vieläkin yksi mun raskaimmista tunneista.

 Samalta tunnilta, mun mielestä vaan yks hauskimmista kuvista mitä meistä löytyy. Ja Volna on myöskin ainoa mun hevosista, joka on päättänyt kieltää 30cm esteelle. Noloa.

 Surkean kuuluisa sienihyppy numero 1. Volnahan ei siis itse katso pahemmin paikkaa mistä hypätä, vaan hyppää mistä tahtoo ja tässä on tulos. Taisin myös olla silloisista valmennettavista ainoa, ketä ei koskaan tippunut näistä. Lähinnä nämä vaan nauratti. Niin mua kuin muitakin.

Meidän nimikkohuopa ;) Huovassa siis lukee: Milloin ruoka-aika? Mikään muu ei ois voinu kuvata meitä paremmin kuin tämä. Ottaen huomioon kuinka monelta tunnilta meinasin myöhästyä, koska olin syömässä, tai moneltako tunnilta myöhästyttiin, koska Volna söi.

Kevät 2008 ja sienien luvattu vuosi jatkuu..

 Kesän 2008 leirin sieninäyte..

 Yksi söpöimmistä kuvista, mitä meistä on. Ihme laama<3 Nää oli myöskin aikoja, milloin aloin työstää Volnaa kunnolla ilman satulaa.

 Syksy 2008 ja ensimmäiset onnistuneet lisäykset. En olis voinu olla mammasta ylpeämpi silloin!

Myöskin samalla tunnilla koin ahaa-elämyksen miten hevosta ratsastetaan oikein muotoon. Ja ensimmäistä kertaa pystyin sanomaan, että Volnan laukka pyöri.

 Syyskuu 2008 ja ensimmäiset yhteiset koulukisat. Jälleen kerran, olin niin ylpeä siitä että a) päästiin paikanpäälle ja b) saatiin näyttää kaikille mitä oltiin opittu alle vuodessa.

Joulukuu 2008 ja pukuratsastusta. Tää oli ideana meidän mielestä niin ''Hienoa ja uutta''. Mutta pääasia oli että pidettiin valmennusporukalla hauskaa.Meidän puvun ideana oli olla poro emä ja varsa tai jotain sinnepäin..

Leiri 2009 ja koulutuuppauksen salat. Huomatkaa mätsäävä satulahuopa ja toppi;)

Tässä oli myöskin yksi syy miksi meinattiin aina myöhästyä tunneilta.. Näitä kuvia multa löytyy joku miljoona, mutten voi sille mitään, että poni on nii söpö kun nukkuu!

Yksi onnistuneimmista estekuvista ja estetunneista ikinä. Volna toimi lähestulkoon pelkällä istunnalla, ja sitä sai kerrankin oikeasti pidättää.

Tässä kuvassa on tiivistetysti koko tunnin ( ja melkein koko valmennuksen) fiilis. Volna korvat hörössä ja mä nauravana kyydissä.

 Harvoja onnistuneista hypyistä otettuja kuvia. Mamma näyttää niin iloiselta:)
 talvi 2009

 Viimeinen valmennusviikonloppu, ja ensimmäinen ( ja tähän mennessä ainoa!) tippuminen Volnalta. Olin vielä ennen tuntia kehunut kaikille miten en oo koskaan tippunut Mammalta..

Ja sen jälkeen en tiedä kumpaa jännitti este enemmän, kuskia vai hevosta. Kuitenkin, sienihän sieltä tuli.

 Kesä 2013 ja pitkästä aikaa turvallisessa satulassa. Tolloin oli hirveän kuuma ja kamalasti paarmoja, mutta olin silti niin onnellinen siitä, miten hevonen jaksoi työskennellä ja siitä kuinka kivaa meillä oli. Tässä kuvasssa Volna ei edes näytä itseltään.

Ja viimeisenä mun lemppari yhteiskuva koska tässä välittyy vaan kaikki mitä meidän välillä on. Toi tamma on mulle enemmän ku kaikki kaikessa ( kuulostaapa teatraaliselta) ja mun mielestä tää on vaan kuvana ihan hirveän nätti!

Päätin tehdä vielä erikseen mahdollisesti sienipostauksen, koska jos olisin laittanut ne kaikki kuvat tähän, olis postauksesta tullut ihan jumalattoman pitkä.

Tässä kuitenkin pähkinänkuoressa hieman meidän historiaa ja niitä kuuluisia epäonnistumisia, vaikka nyt tuntuukin, että enemmän tässä on hyviä kuin huonoja kuvia, mutta ei voi mitään.

Varusteurheilua(ko?)

Aluksi infoa, eli blogin ulkoasu on päässyt hieman muuttumaan, suurimpana muutoksena varmaan uusi banneri ja täysin uusi nimi!

Oikeasta sivusta löytää pienen infopaketin musta ja Volnasta, ne tosin ovat vielä pahasti kesken. Oikealla on myöskin laskuri, että montako päivää menee ennenkuin Mamma muuttaa :)

Multa on useammin tultu kysymään, että mitä aijon ostaa/ mitä olen jo ostanut Volnalle. Iso osa ihmisistä myöskin ihmettelee, että miksi ostan kaiken valmiiksi, mutta helpompaa se nyt on kun on vielä rahaa ja aikaa ;)

Suurinosa tavaroista onkin jo tallilla, mutta kerron niistä sitten kun olen saanut ne kuvattua, eli tähän postaukseen tulee vain tavarat, mitkä löytyivät kotoa.

Sitä ennen voin kertoa, että Volnan uusi koti on nyt varmistunut. Se sijaitsee Littoisissa, Turun liepeillä. Pieni yksityistalli missä on 10 hevosta Volnan lisäksi, sekä yksi maailman söpöin vuohi. Miljoonaa kissaa unohtamatta. 

Tallilla on kaksi valaistua kenttää, lämmitetty satulahuone, pesupaikka kesäisin, loimille omat tilat sekä mahtavat maastot. Volna saa olla sielä koko päivän ulkona, tulee sisälle ainoastaan yöksi, sekä siksi ajaksi kun sitä harjailen ja varustelen. Mamma ei voi siis olla rakastumatta tähän paikkaan. Siellä saa paljon porkkanoita, useaan kertaan päivässä heinät sekä muut rehut. Sekä tietysti hirveästi rapsutuksia ja halailuja, mitä nyt yhtään tallilaisia tunnen.

 

Mutta asiaan, ensiksi;

1. Harjapakki, joka sisältää kaiken olennaisen, löytyy kaviokoukku, piikkisuka,kumisuka, pölyharjaa, kovaa ja hiukan pehmeämpää harjaa, kavio- ja pääharja, suti kaviorasvalle, hikiviila sekä ah, jumalani piikkiviila, jolla lähtee maailman parhaiten talvikarva sekä ylimääräinen hiki ja vesi hevosesta. 

2. Sieniä löytyy yhteensä viisi, jolle jokaiselle on oma käyttötarkoitus. Nahkaa huollan Pharman Leather Dream voiteella, joka puhdistaa ja hoitaa samalla kertaa. Olen myöskin varannut muutamia pyyhkeitä tallille eri tarkoituksiin.

3. Lettareita, paljon lettareita. Vaikka Volnan harja onkin tällähetkellä aivan järkyttävä, mutta heti kun oon saanu sitä hieman saksittua ja siistittyä on näille käyttöä!

1. Tällähetkellä mulla on Volnalle varattuna ketjunaru, sekä jossain vaatehuoneen perällä pitäisi olla yksi normaali riimunnaru, mitä voisin käyttää. Aluksi suunnitelmissa on kuitenkin taluttaa Mammuttia ketjulla, just in case.

2. Pahojen ja laiskojen päivien pelastus, delta! Käytän tätä siis silloin kun en jaksa ratsastaa, vaan juoksutan Volnan, kätevin kapistus mitä hevoselle on keksitty!

Lopuksi vielä mun aarteet( satulahuopien lisäksi),tammamamman riimut !

1. Mun löytö, joka on ihanan värinen, ihanan tuntuinen ja ylipäätään ihana! Tulee käytettäväksi Volnalle luultavasti "Hieman hienommaksi riimuksi"..

2. Järkytys, jonka joskus oon voittanu jostain kisoista, kurariimu tarhaan, ei oo väliä vaikka Tamma päättäis tän tuhota. ( toivottavasti tuhoais..)

3. Normaali tarhariimu, näyttää hirveen mustalta kuvassa, mutta ruskea se on.

4. Mun rakkauspakkaus <3 Nahkariimu, jota käytetään kuvaustilanteissa, kävelylenkeillä yms.

Siinä oli siis jotain varusteita, vielä kotoa löytyy normaali musta joustosatulavyö sekä ruskea loimivyö. Toisessa osassa kuvataankin sitten mun miljoona satulahuopaa sekä Volnan loimet.

yksinäisyyden tyyssija

En oo koskaa ollu yksinäinen, tai niin mä luulin. Mulla on aina ollut mahtava tukijoukko niin kotona, koulussa kuin muuallakin. Mutta nyt ensimmäistä kertaa tunnen, että kohta 'muualla' on jäämässä pois. 

Vanhat kaveripiirit on hajoamassa tai jo hajonneet, menin minne vaan ni joku on ottanu mun paikan piiristä ja mä oon ulkopuolinen, ei kirjaimellisesti, mut siltä se tuntuu. Mulle ei enää soiteta että mitä teen, missä meeen, vaan tuun aina jonkun siivellä.

Siksi oon alkanu arvostaa kotona olemista. Täällä mun ei tarvii selitellä miksei tuhannetta kertaa kuullut vitsit enää naurata, miksei mun kiinnosta olla tietyssä paikassa tappamassa aikaa joka päivä tunteja tai miettiä, et miks mä en tunne enää olevani osa sitä maailman mahtavinta porukkaa, jossa mä joskus, paskanpuhumisesta ja selkäänpuukottamisesta huolimatta, viihdyin paremmin kuin ikinä ennen.

Nyt mulla on, luojan kiitos, vielä koulu, jossa oon saanut ympärille maailman ihanimman tyttöporukan, joka koostuu yhdesstä maailman myrtseimmästä nuoresta, sen iloisesta tyttöystävästä, yhdestä nyrkkeilyä harrastavasta tehotytöstä, entisen seurakuntapappini hieman hitaasta pikkusiskosta sekä yhdestä rastapäästä, jonka nauru pelastaa päivän kuin päivän.

Mutta silti päiväni koostuvat lähinnä ympyrästä koti-koulu-koti-ulkopuolinen aika-koti. Ja kun musta ei saa kotirottaa tekemälläkään. Jos saisin päättää, olisin kokoajan menossa jossain, jonkun kanssa, matkalla jonnekin. Pääasia olis että viihtyisin. Nyt en viihdy.

Jo pelkästään se, ettei mulle infota tai mua ei sinäänsä huomioida, ei sillä että olisin koskaan ollut huomion keskipiste tai edes halunnut olla, saa mut tuntemaan itteni ihmiseksi., jonka ei kuulu olla sielä missä on, valitettavasti.

Pelkään eniten sitä, että se Iina, kenet mä ja kaikki muut tunsivat, katoaa. Ja tätä menoa se käy aika pian. Mä en naura enää niin paljoa kuin ennen, en oo enää äänessä, vaan syvennyn mielummin näpräämään kännykkää, yksinkertaisesti sillä verukkeella ettei mulla olis asiaa. Olishan mulla.

Tekis mieli huutaa ihmisille päin naamaa et hei; tässä mä oon huomaakste? Ja sitten kun mä suuni avaan ja sanon jotain, se noteerataan puhumalla päälle tai vaihtamalla aihetta. Ehkä se on syy miksi oon hiljaa ja huomaamaton.

Toinen asia mikä on nyt vasta tullut ilmi on vastaamattomuus. Jos mä laitan viestiä tai soitan, oletan että, edes jossain kohtaa, siihen viestiin vastataan tai soitetaan takaisin. Mitä jos näin ei käykään? Sekin viestii jo tarpeeksi siitä, ettei vaan ihmisiä enää kiinnosta.

Luvatusta piti ennen pitää kiinni, eikö? Ei enää, jos ihmiselle tuleekin yhtäkkiä jotain mielekkäämpää tekemistä niin lupaukset voi unohtaa. Nykymaailma on perseestä.

''Rautatieasema maanantaina ruuhkaisa
Kaikilla tuntuu olevan kiire ja suunta
Mä oon ulkopuolella vaik seison sisällä
Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä
Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu
Jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru
Onko tää kaupunki täynnä elävii kuolleita
Vai katselenko kuvaruudun toiselta puolelta

Jos mä oon oikee
Miks kadulla mun läpi kävellään
Jos oon oikee
Miksen muista omaa nimeänikään
Kai mä hengitän''

Tällähetkellä mun olo on just tota. 

Kuitenkin yks asia ei mussa muutu, mä yritän, kovemmin ku koskaan, ajatella positiivisesti. Marraskuun viimeinen päivä maailman ihanin, pyörein ja pörröisin tammamamma tulee kotiin. Sillon mulla on taas pakopaikka, mihin paeta kun mikään ei kiinnosta, talli.

Koulu loppuu maaliskuun lopulla, jolloin mulla on kaikki maailman mahdollisuudet vaan kadota muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. 

Joten ehkä tää tästä, vaikka ilman ystäviä ni mä en masennu. Piste ja Amen.

Hevosen voima vs. hevosvoima

kawasaki Ninja

Taisin olla 4-vuotias, eli samoihin aikoihin kun alotin ratsastuksen löysin myös toisen intohimoni: Moottoripyörät ja autot. Mun isoveljistä kumpikaan ei koskaan erityisemmin "fanittanut" moottoriajoneuvoja, joten kai mä koin asian niin, että pitäähän perheessä se yksi bensankatkuinen lapsi olla. Ja se olin mä.

Muistan kun 4 vuotiaana kävelin isän kanssa tarhasta kotiin, ja totesin, että: "isä hei mä haluan tollasen" kun ohi ajo vihreä kawasaki Ninja. Isi luuli,että puhuin tien toisella puolella olevasta koirasta, ja totesi kylmän rauhallisesti, ettei koiraa meidän talouteen voisi ottaa. Hämmentynein katsein murahdin isälle, etten mä sitä koiraa halunnutkaan, vaan sen moottoripyörän. Ja siinä kohtaa toivo oli menetetty mun osalta.
Täytin 15 ja suoritin mopokortin. Iskä oli aina haaveillut itselleen vespaa, joten sellaisen sitten sain. Se kulki hyvällä tuurilla 45 km/h alamäkeen, takavalo oli täynnä vettä ja startti reistaili. Ehkä se oli kuitenkin hyvä mopo ensimmäiseksi kosketukseksi tieliikenteeseen.

Yamaha wr 125

16-vuotiaana pihalle saapui mun päätöksestä Yamaha wr 125 kevytmoottoripyörä, jota kukaan meidän perheestä ei osannut arvostaa. Eikä osaa vieläkään. Kuitenkin, se pyörä on palvellut mua niin hyvin kun vaan osasin toivoa. Se on antanut mulle mahdollisuuden itsenäistyä, oppia lisää kakspyöräsistä, sen takia oon tutustunu aivan uskomattomiin ihmisiin ja niiden pyöriin, sekä ennenkaikkea, se on vienyt kaiken ylimääräisen rahan mitä mulla on ollut. Oon saanu maistaa soraa sen kanssa useemmin ku koskaan ennen, kaatuilessani hiekkatiellä, päässyt sairaalaan polvivamman takia, oppinut miten kaksipyöräisestä tulee yksipyöräinen, kun keula liihottaa kohti taivasta. Ja ennenkaikkea, oon oppinu puhumaan poliiseille, koska hei; eihän nainen osaa keulia tai leikkiä pyörällä? ;)
Nyt 19-vuotiaana etsiskelen itselleni takavetoista autoa, jolla pääsisi talvella hieman leikkimään radoille ja ensi keväänä ajoon tulee tallissa odottava vihreä Kawasaki ninja, josta 16 vuotta sitten osasin vain haaveilla.

Volna

Ratsastus on lajina aivan toisesta päästä, ja kavereitani aina naurattaakin miten olen voinut yhdistää kaksi niin erilaista elämäntapaa; Moottoriurheilu, joka mielletään miesten harrastukseksi ja ratsastus, mistä kaikki prinsessat pienenä haaveilee. Mutta loppupeleissä nämä kaksi on hyvinkin samanlaisia. Molemmissa kulkuvälineissähän on kaasu ja jarru, molempia pitää tankata ja huoltaa, vain hieman eritavalla.

 Ensi kesänä kaartini onkin sitten täydellinen, kun toisessa tallissa majailee 500 kiloinen kauramoottori, ja toisessa 230 kiloinen bensasyöppö.
En varmasti koskaan osaa päättää, että kumpi näistä kahdesta on mulle tärkeämpi elämäntapa, hevoset vai moottoriurheilu, vaan yritän sovittaa molemmat yhteen, ja saada aikani riittämään molempiin :)

And the Summer is gone

Eli lupasin syksyllä koota yhteen sen, mitä tein ja mitä en. Nyt on ehkä korkea aika..

1. Muuta uuteen asuntoon

Tarvasjoki, kaverit ja heinäpaalit..

 Check! Nykyinen asunto on kaikki mitä oon ikinä voinu toivoa. 77 neliöä, 3 huonetta, parveke ja sauna. Ah<3

2. Sisusta oma huone mieleiseksi
Ainakin melkein, pientä pintahiontaa, niin sitten kaikki on kunnossa.

3. Ui alasti
Kävin kesän aikana vaan 2 kertaa uimassa ja nekin oli molemmat yleisillä uimarannoilla, joten tää jää enskesään.

4. Ratsasta edes kerran
Kyllä! Kävin perniössä moikkaamassa Volnaa ja ratsastelin kaverin heposia aina kun siihen oli mahdollisuus.

5. Valvo koko yö
Vähän liiankin monta yötä..

6. Hypi heinäpaalien päällä
Ehkä omituisin asia ikinä, mutta tuli sekin nyt sitten tehtyä. Sain vielä kaverinikin mukaan,ääliöt.

7. Käy huvipuistosta
Lähdettiin tyttöporukan kanssa Linnanmäelle. Huomaa kyllä, että ikää on tullut lisää viimekerrasta ( 2007?), kun ei enää jaksanutkaan juosta laitteissa kokopäivää.

8. Tee roadtrip
Mun koko kesä oli töiden puolesta pelkkää roadtrippiä, enkä olis voinu toivoakaan muuta!

9. Käy armeijan tiloissa munkkikahvilla
En ehtinyt missään välissä irtautumaan Turusta niin paljoa, että olisin sinne asti päässyt, mutta tässä kuukauden aikana olis kyllä tarkoitus mennä Niinisaloon moikkailemaan poikia.

Himoksen Juhannus ja Scooter

10. Rakastu
Ainakin melkein, ihastuin ellei muuta.

11. Kierrä Suomea festaribussilla
Voi kyllä! paras kesätyö ikinä, parhaat ihmiset ja mahtavat artistit!
12. Tutustu uusiin ihmisin
Ja mahtaviin ihmisiin olenkin tutustunut, toivon, että yhteydenotto jatkuu, vaikka kesä loppuikin. :)

13. Ota uusi tatuointi
Tatuioinnin suunnittelu jäi vähän puolitiehen, ja keksin miljoonia tekosyitä miksen olisi ehtinyt mennä mustattavaksi. Ennen vuodenvaihdetta kuvaa on kuitenkin tulossa lisää ihoon.

14. Ja lävistys
Parikin kappaletta tuli otettua, enkä oo kyllä katunu päivääkään!

Naamakala ja medusa

15. Shoppaile
kesävaatteita tuli ostettua harmittavan vähän, mutta muutamat uudet converset somistavat nyt kenkähyllyäni ^^

16. Osta uudet kengät
Punaiset ja mustat converset, vielä olis ostoslistalla talvikengät ja uudet ratsastuskengät.

17. Ja paljon aurinkolaseja
Ainakin tarpeeksi:)

18. Mene piknikille
Leiriydyttiin Pipefestin aikana bussin edessä olevalle nurmikolle ja syötiin siinä lävistäjän kanssa nakkispekkikset. Kai sekin oli tarpeeksi Piknik?

19. Moikkaa tuntemattomalle
Joskin luulin useampaan otteeseen moikkaavani kaverille, mutta totesin silloin kun käsi oli jo ylhäälä ja suusta oli kuulunut kovaääninen "MOI", etten tunnekkaan kyseistä henkilöä.

20. Hyppää veteen uimaan
Se on ollut tänäkesänä ainoa tapa, millä mut on veteen saanut.

21. Aja offroadia
Kesän alussa tarkoitin auton kanssa ajettua offroadia, joka on jäänyt tekemättä ( koska meidän ainoa offiin kelpaava auto on tällähetkellä hallin lattialla palasina...) Moottoripyörän kanssa sensijaan  olenkin metsässä parikertaa hurjastellut..

Mestariteos ala Iina.

22. Tuunaa kavereiden autoja
Tuunasin kaverini auton ratin tylsyyttäni, ja olen ollut mukana kun olemme maalanneet muutamia autoja, sekä tehneet pientä pintaremonttia..

23. Vietä paljon aikaa ystävien kanssa
Joo ja ei. Mielestäni ystävien kanssa ei voi ikinä viettää tarpeeksi aikaa, mutta yritin olla vapaa-aikanani niin paljon tärkeiden ihmisten kanssa, kun vain pystyin.

24. Grillaa
Meillä oli festareilla sähkögrilli mukana, jolla sitten paistettiin makkaraa alueen mentyä kiinni. Kunnon kaasugrilliä en kesän aikana käyttänyt kuin ehkä kerran.

25. Nuku yö teltassa
A) mun teltta on ollut meidän isällä ja B) kukaan mun kavereista ei oo innostunu kesän aikana ideasta.

26. Urheile
Ratsastus, lenkkeily, muutamat ulkoleikit ja pari salikäyntiä. Ehkä sitten ensikesänä jaksan hieman panostaa, ehkä..

27. Syö enemmän kuin mahaan mahtuu
Pidettiin muutama mättöpäivä kesän aikana, huhhuh! mut ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, eikös?

28. Osta jäätelökioskilta jäätelöä
vain kerran, mutta kuitenkin.

29. Kalasta
Oltiin jo menossa, mutta päästyämme joen rantaan todettiin, että : "fuck it" ja istuttiin autossa..

30. Veneile edes kerran
Tuttavaperheen vene ei koskaan pääässyt vesille saakka..

31. Käy risteilyllä
Tämäkin jäi toteuttamatta, mutta nyt kun koulu helpottuu, olisi tarkotus lähteä käymään virossa:)

32. Värjää hiukset
Ginger have no soul..

33. Mene muumimaailmaan
Todettiin hinta liian kalliiksi opiskelijabudjetille, eikä mielenkiintoa ehkä löytynyt niin paljoa, että sinne olisi jaksanut mennä..

Yamaha wr 125

34. Käy veljen lasten kanssa moikkaamassa hevosia
Veljen perheen ja mun aikataulut menivät koko kesän ristiin, joten tämäkin siirtyy syksylle.

35. Löydä sopiva koira
Tai löysin montakin, mutta yksikään ( ei ainakaan vielä) ole löytänyt meille asti.
36. ja auto

Motivaatioita ei ole riittänyt etsiä, ja toisaalta rahallinen tilanne ei ole kesän aikana antanut niin paljoa periksi, että olisin voinut autoa ostaa..

37. Myy kevytmoottoripyörä
En ole vielä täysin päättänyt et haluanko luopua siitä sittenkään..

38. Ajele tuntemattomaan paikkaan
Koko kesän ajan, lähestulkoon kaikki varsinais-suomen kaupungit. Huippua!
39. Leivo
Mustikkamuffinsit,korvapuustit, valkosuklaa cupcaket, muutama kakku ja lukuisia eri piirakoita.

40. Elä päivä ilman suunnitelmia
Oikeestaan, meidän motto festareille lähdettäessä oli koko kesän ajan; aivot narikkaan ja kohti festifaaleja.

41. Varasta liikennemerkki
Lainkuuliaiset kaverini ei oikeen innostunut asiasta..

42. Sano mitä ajattelet
Taito, minkä olen vihdoin oppinut. Niin hyviä kuin huonojakin asioita on tullut kesän aikana ladottua ihmisille päin naamaa.

43. Huuda jotain tyhmää julkisella paikalla
Keskellä joensuun S-marketin parkkipaikkaa, tuli todettua jotain luokkaa; Puhuuks nää paikalliset ollenkaan Suomea tj..

44. Jätä lappu auton tuulilasiin
Ja tää mua vituttaa. Mulla on älyttömän hyvä muisti kavereiden ja tuttujen autojen rekkareissa, ja aina kun näin jonkun tuttuni auton, mietin, että; nyt hei jotain ovelaa ja muka hauskaa lapulle, ja lappu kiinni pyyhkijään. Mutta ei..

45. Ole 4kaverilla yötä
Kaikki kesäyöt yövyin joko bussissa tai omassa sängyssä.

46. Ui maauimalassa
Lävistysten takia uimiset jäi tältä kesältä muutenkin aika vähäiseksi.

47. Rusketu
Tai miten sen nyt ottaa. Näkyyhän mulla rajat, mutten sanois tätä ruskettumiseksi. Koko kesänä makasin 2 päivää auringossa, ja ne olikin ne ainoat päivät milloin oon rusketusta saanut.
48. Lakkaa kynnet hauskasti
Tai no riippuu mikä on hauskaa..
49. Pukeudu edes kerran mekkoon
Pukeuduin, ihme ja kumma. En kyllä lähtenyt kodista ulos se päällä, mutta oon kuitenkin ollut mekko päällä..
50. Elä ninkuin jokainen päivä olisi viimeinen
Lähestulkoon kaikki päivät koko kesän.

Sekä lisäyksenä

51. Leiki kirkonrottaa
CHECK! keskellä yötä, seikkailupuistossa. Oli jotenkin niin vapauttavaa ja mahtavaa. ( yhtä päivystysreissua lukuunottamatta)

Bonuskuvana mun elämäni mies, Juno ja eturivipaikat. Pipefest 2013

Tää kesä meni yhtä nopeasti kuin aina. Tein uskomattomia asioita, uskomattomien ihmisten kanssa. Enkä ois voinu pyytää enempää.
Nyt on alkanut koulu, ja mä oon toivonmukaan palannut viimeistä kertaa lukion penkille. Kirjoituksiinkin on enää vain vähän päälle 2 viikkoa, jäiks!
Volna tulee näillä näkymin marraskuussa Turkuun, mutta käyn kuitenkin moikkaamassa viimeistä elossa olevaa mammuttia vielä Perniössä ennen sitä.

50 things to do at summer

Eli päätin koota pienen listan siitä, mitä kaikkea aijon ja haluan kesäloman aikana toteuttaa.

Syksyllä sitten katson listan uudestaan läpi, ja toetan mitkä kaikki on tullut tehtyä ja mitkä ei :)

1. Muuta uuteen asuntoon

2. Sisusta oma huone mieleiseksi

3. Ui alasti

4. Ratsasta edes kerran

5. Valvo koko yö

6. Hypi heinäpaalien päällä

7. Käy huvipuistosta

8. Tee roadtrip

9. Käy armeijan tiloissa munkkikahvilla

10. Rakastu

11. Kierrä Suomea festaribussilla
12. Tutustu uusiin ihmisin

13. Ota uusi tatuointi

14. Ja lävistys

15. Shoppaile

16. Osta uudet kengät

17. Ja paljon aurinkolaseja

18. Mene piknikille

19. Moikkaa tuntemattomalle

20. Hyppää veteen uimaan

21. Aja offroadia

22. Tuunaa kavereiden autoja

23. Vietä paljon aikaa ystävien kanssa

24. Grillaa

25. Nuku yö teltassa

26. Urheile

27. Syö enemmän kuin mahaan mahtuu

28. Osta jäätelökioskilta jäätelöä

29. Kalasta

30. Veneile edes kerran

31. Käy risteilyllä

32. Värjää hiukset

33. Mene muumimaailmaan

34. Käy veljen lasten kanssa moikkaamassa hevosia

35. Löydä sopiva koira

36. ja auto

37. Myy kevytmoottoripyörä

38. Ajele tuntemattomaan paikkaan

39. Leivo

40. Elä päivä ilman suunnitelmia

41. Varasta liikennemerkki

42. Sano mitä ajattelet

43. Huuda jotain tyhmää julkisella paikalla

44. Jätä lappu auton tuulilasiin

45. Ole kaverilla yötä

46. Ui maauimalassa

47. Rusketu
48. Lakkaa kynnet hauskasti
49. Pukeudu edes kerran mekkoon
50. Elä ninkuin jokainen päivä olisi viimeinen

Vielä jaksaa odottaa..

Kai se nyt on sitten sanottava kaikille ääneen, ettei huhujen tarvitse enää liikkua ympäri kyliä ja asian muuttua matkan varrella.

Eli mikäli kaikki nyt menee niinkuin on suunniteltu, eikä kesällä satu mitään isompia haavereita, muutta Volna syksyllä Turkuun ja papereihin tulee mun nimi alle.
En voisi olla onnellisempi, että saan sen tammamamman tänne, ja pystyn tarjoamaan sille loppuiän kodin. Toisaalta pelkään jo nyt, ettei kaikki menekkään niinkuin pitäisi, ja mikäs olisikaan enempää mun tuuria kuin se, että hevonen murtaisi kesällä laitumella jalkansa ja jouduttaisiin lopettamaan? Tai että mulle käy jotain niin suurta, etten voi hevosesta huolehtia..

 Vielä en voi kenellekkään sanoa, että mihin talliin se muuttaa, koska en voi vielä tallipaikkoja katsella, syksyyn on kuitenkin pitkä aika..

Mutta toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan!

Viime sunnuntaina lähti kolmen i:n kopla liikenteeseen ja käytiin perniössä moikkaamassa nelijalkaisia ja tuttuja ihmisiä. Miten joku karvakasa voikaan saada ihmisen niin iloiseksi? Rapsuttelua minuuttitolkulla, paljon haleja ja pusuja. Vaikka näenkin kyseisen hörökorvan jo kesällä, on jälleennäkeminen aina yhtä ihana kokemus.

Muuten päivät on mennyt koulutehtävien ja ystävien parissa. Ja tätä stressin määrää ei voi edes kuvailla sanoin. Kokoajan muka kauhea kiire ja hoppu, eikä siltikään saa mitään tehtyä. Huoh.
Kuitenkin, viimeistään kesäkuussa on muutto huomattavasti isompaan asuntoon parhaassa seurassa, koko kesä menee töissä ja syksyllä perhe kasvaakin sitten vielä hevosella ja koiranpennulla.
Lakki saadaan päähän toivonmukaan jo hyvällä tuurilla ens vapuksi, viimeistään sitten kesäkuussa 2014.

Hyvin sekalainen postaus ilman sen kummempaa asiaa, mutta nyt se on sitten jo lähestulkoon kiveen hakattu: Iinasta tulee jälleen heppatyttö!