Vielä jaksaa odottaa..

Kai se nyt on sitten sanottava kaikille ääneen, ettei huhujen tarvitse enää liikkua ympäri kyliä ja asian muuttua matkan varrella.

Eli mikäli kaikki nyt menee niinkuin on suunniteltu, eikä kesällä satu mitään isompia haavereita, muutta Volna syksyllä Turkuun ja papereihin tulee mun nimi alle.
En voisi olla onnellisempi, että saan sen tammamamman tänne, ja pystyn tarjoamaan sille loppuiän kodin. Toisaalta pelkään jo nyt, ettei kaikki menekkään niinkuin pitäisi, ja mikäs olisikaan enempää mun tuuria kuin se, että hevonen murtaisi kesällä laitumella jalkansa ja jouduttaisiin lopettamaan? Tai että mulle käy jotain niin suurta, etten voi hevosesta huolehtia..

 Vielä en voi kenellekkään sanoa, että mihin talliin se muuttaa, koska en voi vielä tallipaikkoja katsella, syksyyn on kuitenkin pitkä aika..

Mutta toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan!

Viime sunnuntaina lähti kolmen i:n kopla liikenteeseen ja käytiin perniössä moikkaamassa nelijalkaisia ja tuttuja ihmisiä. Miten joku karvakasa voikaan saada ihmisen niin iloiseksi? Rapsuttelua minuuttitolkulla, paljon haleja ja pusuja. Vaikka näenkin kyseisen hörökorvan jo kesällä, on jälleennäkeminen aina yhtä ihana kokemus.

Muuten päivät on mennyt koulutehtävien ja ystävien parissa. Ja tätä stressin määrää ei voi edes kuvailla sanoin. Kokoajan muka kauhea kiire ja hoppu, eikä siltikään saa mitään tehtyä. Huoh.
Kuitenkin, viimeistään kesäkuussa on muutto huomattavasti isompaan asuntoon parhaassa seurassa, koko kesä menee töissä ja syksyllä perhe kasvaakin sitten vielä hevosella ja koiranpennulla.
Lakki saadaan päähän toivonmukaan jo hyvällä tuurilla ens vapuksi, viimeistään sitten kesäkuussa 2014.

Hyvin sekalainen postaus ilman sen kummempaa asiaa, mutta nyt se on sitten jo lähestulkoon kiveen hakattu: Iinasta tulee jälleen heppatyttö!