kuva kertoo enemmän kuin sanat yhteensä

Niinkun varmaan osa huomasikin, on blogin ulkoasua hieman muuteltu. Suurimpana muutoksena varmaankin uusi banneri ( hienoa työtä Iina..) sekä aivan uusi nimi! Jatkossa blogi keskittyykin lähinnä vain tammamammaan, mutta satunnaisesti postauksia tulee myös muista aiheista. Toinen muutos on vasemmalla olevat infosivut musta ja Volnasta, jotka tosin ovat vielä pahasti kesken..

Ajattelin aikanikuluksi ja kipeyden kunniaksi koota pienen kuvasarjan mun ja Volnan muistoista, niin epäonnistumisten kuin onnistumistenkin osalta. Yritin saada kuvat edes jonkinnäköseen aikajärjestykseen, mutta katsotaan miten onnistuin.
Nauttikaa ja naurakaa.

 Ensimmäinen estetunti Volnalla sen jälkeen kun aloitin valmennuksen. En muista tunnista mitään muuta kuin sen, että laukattiin varmasti 10 minuuttia pääty-ympyrällä ennnenkuin päästiin edes hyppäämään. Varmasti vieläkin yksi mun raskaimmista tunneista.

 Samalta tunnilta, mun mielestä vaan yks hauskimmista kuvista mitä meistä löytyy. Ja Volna on myöskin ainoa mun hevosista, joka on päättänyt kieltää 30cm esteelle. Noloa.

 Surkean kuuluisa sienihyppy numero 1. Volnahan ei siis itse katso pahemmin paikkaa mistä hypätä, vaan hyppää mistä tahtoo ja tässä on tulos. Taisin myös olla silloisista valmennettavista ainoa, ketä ei koskaan tippunut näistä. Lähinnä nämä vaan nauratti. Niin mua kuin muitakin.

Meidän nimikkohuopa ;) Huovassa siis lukee: Milloin ruoka-aika? Mikään muu ei ois voinu kuvata meitä paremmin kuin tämä. Ottaen huomioon kuinka monelta tunnilta meinasin myöhästyä, koska olin syömässä, tai moneltako tunnilta myöhästyttiin, koska Volna söi.

Kevät 2008 ja sienien luvattu vuosi jatkuu..

 Kesän 2008 leirin sieninäyte..

 Yksi söpöimmistä kuvista, mitä meistä on. Ihme laama<3 Nää oli myöskin aikoja, milloin aloin työstää Volnaa kunnolla ilman satulaa.

 Syksy 2008 ja ensimmäiset onnistuneet lisäykset. En olis voinu olla mammasta ylpeämpi silloin!

Myöskin samalla tunnilla koin ahaa-elämyksen miten hevosta ratsastetaan oikein muotoon. Ja ensimmäistä kertaa pystyin sanomaan, että Volnan laukka pyöri.

 Syyskuu 2008 ja ensimmäiset yhteiset koulukisat. Jälleen kerran, olin niin ylpeä siitä että a) päästiin paikanpäälle ja b) saatiin näyttää kaikille mitä oltiin opittu alle vuodessa.

Joulukuu 2008 ja pukuratsastusta. Tää oli ideana meidän mielestä niin ''Hienoa ja uutta''. Mutta pääasia oli että pidettiin valmennusporukalla hauskaa.Meidän puvun ideana oli olla poro emä ja varsa tai jotain sinnepäin..

Leiri 2009 ja koulutuuppauksen salat. Huomatkaa mätsäävä satulahuopa ja toppi;)

Tässä oli myöskin yksi syy miksi meinattiin aina myöhästyä tunneilta.. Näitä kuvia multa löytyy joku miljoona, mutten voi sille mitään, että poni on nii söpö kun nukkuu!

Yksi onnistuneimmista estekuvista ja estetunneista ikinä. Volna toimi lähestulkoon pelkällä istunnalla, ja sitä sai kerrankin oikeasti pidättää.

Tässä kuvassa on tiivistetysti koko tunnin ( ja melkein koko valmennuksen) fiilis. Volna korvat hörössä ja mä nauravana kyydissä.

 Harvoja onnistuneista hypyistä otettuja kuvia. Mamma näyttää niin iloiselta:)
 talvi 2009

 Viimeinen valmennusviikonloppu, ja ensimmäinen ( ja tähän mennessä ainoa!) tippuminen Volnalta. Olin vielä ennen tuntia kehunut kaikille miten en oo koskaan tippunut Mammalta..

Ja sen jälkeen en tiedä kumpaa jännitti este enemmän, kuskia vai hevosta. Kuitenkin, sienihän sieltä tuli.

 Kesä 2013 ja pitkästä aikaa turvallisessa satulassa. Tolloin oli hirveän kuuma ja kamalasti paarmoja, mutta olin silti niin onnellinen siitä, miten hevonen jaksoi työskennellä ja siitä kuinka kivaa meillä oli. Tässä kuvasssa Volna ei edes näytä itseltään.

Ja viimeisenä mun lemppari yhteiskuva koska tässä välittyy vaan kaikki mitä meidän välillä on. Toi tamma on mulle enemmän ku kaikki kaikessa ( kuulostaapa teatraaliselta) ja mun mielestä tää on vaan kuvana ihan hirveän nätti!

Päätin tehdä vielä erikseen mahdollisesti sienipostauksen, koska jos olisin laittanut ne kaikki kuvat tähän, olis postauksesta tullut ihan jumalattoman pitkä.

Tässä kuitenkin pähkinänkuoressa hieman meidän historiaa ja niitä kuuluisia epäonnistumisia, vaikka nyt tuntuukin, että enemmän tässä on hyviä kuin huonoja kuvia, mutta ei voi mitään.