kevät, onko se vihdoin täällä?

Hiljaiselo jatkuu.. Joskin nyt se ei johdu koneesta, eikä netistä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut. 
Postausehdotuksia otetaan siis vastaan.
On ollut ihana jo muutamana päivänä herätä siihen, kuinka aurinko paistaa ikkunasta heti aamulla sisään. Lumet on kaikki sulanut jo pois, linnut laulaa ja puut alkaa versoamaan. Ah, kevät on ehkä vihdoinkin täällä!

Kyseinen valoilmiö tuolla taivaalla on myöskin nostanut huomattavasti mun omaa ratsastusmotivaatiota, sekä myöskin selkäytimessä vallitseva ratsastamisen pelko alkaa pikkuhiljaa kadota. Ja nyt kun ajattelee, eihän siihen ole ollut missään vaiheessa edes mitään syytä. Mutta ihminen pelkää sitä, mitä se ei tiedä. Joten ehkä mä en oo vaan tiennyt että hei; mä voin luottaa Volnaan myöskin silloin, kun oon siellä selässä. Eihän se nyt ketään tahallaan alaskaan heitä. Onhan se sentään meidänkin tallin rauhallisin nelijalkainen.
Kuitenkin nyt tavoitteena on se, että ei niinkään hevosen, vaan ihan mun itteni takia mä kiipeän joka päivä mamman selkään,vaikka vaan kävelemään. Ja sitten lisätään liikutusta raskaammaksi pikkuhiljaa ja aletaan muokata vapaapäiviä treenipäivien väliin. Nyt tämänkuun tavoite on vain saada multa pelko pois, ja volnalle hieman notkeutta, rautatangon kanssa kun on huomattavasti epämiellyttävämpi treenata, jos vertaa vaikka ihan muoviputkeen.
Kuitenkin tuossa viikolla koin jonkin ihmeellisen mielenvian, ja päätin että meen mammalla ilman satulaa ( joskin juoksutin Volnan eka sivuohjien kanssa, jotta mamma sai turhat pöllöenergiat pois). Ja muistin juuri, että miksi perniöaikoina menin sillä niin paljon satulatta. Istuminen ja sen kautta kulkevat avut olivat huomattavasti paremmat ja Volnakin näytti tykkäävän, kun mahan alta ei mene vyötä tai selässä ole jotakin nahkahärpäkettä ja huopaa. Joten tämän kuun tavoitteeseen kuuluu myöskin niin yksinkertainen asia kuin se, että mehän muuten mennään ihan kunnon treeni ilman satulaa.

Kuvasaldo on jälleen lähes minimaalinen, noita kuvaajia kun on hieman harvakseltaan tallilla, mutta tässä on nyt sentään jotain..

Ps. Volnan lihoaminenkin on selvästi tyssännyt, sillä sain viikolla hakea sille 10 cm lyhyemmän vyön, kun vanha oli oikeasti liian pitkä.