Hei, hei mitä kuuluu?

Täällä taas!
Mitään ihmeellistä tosin ei ole edes tapahtunut, ainakaan hevosrintamalla. Ylppärit on vienyt multa suurimmanosan voimia, ja vielä kun koulussa on kaksi kurssia samaan aikaan käynnissä, niin eipä sitä energiaa juuri muuhun riitäkään. Huomenna olis ylppäreiden osalta viimeinen rutistus ja sen jälkeen jäädäänkin vain odottelemaan tuloksia ( ja suorittamaan viimeiset kurssit hyväksytysti loppuun..)
Halusin kuitenkin tulla jakamaan teille mun viimeviikon lauantain valmennuksesta jääneitä mietteitä.
Meidän tallilla käy siis n. kerran kuussa kouluvalmentaja, jonka kanssa olis nyt sitten tarkotus lähteä harjoittelemaan. Joskin tottakai kuusta jää sitten se n.30 päivää omatoimista treeniä, mutta saadaanpa aina sillointällöin joku muu kertomaan miten meillä menee.

tästä siis lähdettiin, runsaalla kädellä taivutusta sisälle..

Tosiaan viimeviikon perjantaina tänne yllätti takatalvi, joten kenttä oli aivan kamalassa kunnossa; kova, luminen ja täynnä kuoppia. Ura oli kuitenkin ehtinyt jo muodostua ja vähän jopa sulaa, joten tunti mentiinkin sitten vain uralla, mikä ei tosin ainakaan mua haitannut yhtään, ratsastin nimittäin 39 asteen kuumeessa.. Aloitettiin ihan vain jumppaamalla Volnaa niin, että se saataisiin taipumaan ja käyttämään selkäänsä. Taivutettiin sisällepäin, ja heti kun mamma taipui omatoimisesti, helläsin minä taivutuksen voimaa. 

ja samaa ravissa..

Volna tajuskin tämän yllättävän nopeasti, ja saatiin muutamia hyviä taivutuksia ihan pienellä käden liikkeellä. Ravissa jatkettiin samaa hommaa ja asetettiin kulmissa aina hieman enemmän. Volna omaksui hyvin pyydetyt asiat, ja kulkikin ajoittain pätkiä todella hyvässä, pyöreässä ja ennenkaikkea, rehellisessä muodossa.
Laukkaa harjoitettiin lähinnä niin, että Volna nostaisi laukan pelkästä istunnasta ja no, niinhän se sitten tekikin. Saatiin aikaiseksi hyviä laukkapätkiä (  niin että me oikeasti _laukattiin_ jopa käyttäen ihan kunnolla takajalkoja..) sekä kunnon ravipätkiä, niin että mamma ensimmäistä kertaa ikinä, minä selässä istuen, ravasi kunnolla ponnekkaasti eteenpäin.

sitä PYÖRIVÄÄ laukkaa..

Tulinkin tunnin jälkeen siihen tulokseen, että Volnalta löytyy aivan mieletön liike, kukaan ei vaan koskaan jaksa/uskalla/viitsi tuoda sitä esille. Nimittäin mamma kyllä osaa liikkua! Toinen mitä valmentajan kanssa huomattiin on se, kuinka paljon Volna korkeasta iästään huolimatta tykkää työnteosta. Tunnin jälkeen molemmille, niin ratsastajalle kuin hevosellekin, jäi hyvä mieli. Nyt tiedän taas hieman paremmin miten juuri tuota hevosta ratsastetaan, ja ennenkaikkea, mitkä ovat mun omat virheet, jotka sitä liikkeen esilletuomista ja kunnon ratsastusta estää.

ja lopputunnista tulos oli tämä. Volna hienona, mulla katse aivan väärään suuntaan..

Nyt suunta on vain ylöspäin, ja sittenkun ollaan saatu treenit kunnolla pyörimään niin voi olla, että meidät nähdään vielä joskus jossain koulukisoissa. Aika näyttää ;)
 Jälleen pahoitteu kuvien laadusta, kamera sotii nyt oikein urakalla vastaan..